Konfirmaatio

Sannan saarna konfirmaatiossa

Matt. 13: 44-46

Jeesus sanoi:
"Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.
Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen."

Muistatko etsineesi koskaan aarretta? Luulen, että moni meistä on tehnyt niin. Ehkä lapsena on leikeissä ollut mukana aarrekartta, johon aarteen paikka on merkitty rastilla. Tai ehkäpä sateenkaaren näkeminen taivaalla on laittanut sinut etsimään sateenkaaren päätä, jossa aarteen sanotaan sijaitsevan. Tietynlaista aarteen etsimistä tai äkkirikastumisen toivoa on myös lottoaminen ja ehkäpä täytät lottorivin ainakin silloin kun jaossa on suurenmoinen jättipotti. Rahallinen aarre houkuttaa ja tiedän, että tänäänkin monen nuoren toiveissa olevan rahaa, jota voisi sitten käyttää omiin hankintoihin.

Minä väitän, että elämässä on paljon suurempia aarteita kuin raha tai rahalla ostettavissa olevat asiat. Ja tuohon suurimmasta suurimman aarteen etsintään liittyy juuri rippikoulu. Rippikoulu on opetusta kristillisen uskon perusasioista. Aikaa jolloin on mahdollisuus ja oikeus kuulla sekä miettiä ihmisen elämään ja Jumalaan liittyviä asioita. Tuota aarretta on lähestytty monella eri tavoilla näidenkin nuorten kanssa. On pohdittu Raamatun punaista lankaa ja mietitty ihmisen syvintä olemusta. On puhuttu siitä miksi maailmassa on erilaista kärsimystä ja jätetty omia taakkoja kivien muodossa ristin juurelle. On luettu ja esitetty Jeesuksen viimeisiä elämänvaiheita ja ristinkuoleman jälkeen hämmästytty pääsiäisen ilosanomasta. On rakennettu nukkepöytiä kuvittamaan juhlapyhien tapahtumia. Ja kaikki aiheet olemme yhdessä jakaneet leirielämää viettäen (ajoittain riehakkaasti leikkien ja toisinaan taas hiljaa piirissä istuen). Ja tuon kaiken keskellä olemme tutustuneet itseemme, toisiimme ja Jumalaan.

Kristinuskon merkittävin aarre, tärkein asia, liittyy armoon, Jumalan armoon eli siihen ansaitsemattomaan rakkauteen, josta me kaikki olemme päässeet osalliseksi Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Tuo sanoma on ollut meidänkin rippikoulussa paljon esillä ihan tarkoituksella, mutta tämä tärkein sanoma, johon liittyy suuri ihmetys tuli todeksi myös sattumuksien kautta.

Eräänä leiripäivänä me nimittäin olimme ihmeen äärellä jo aamusta alkaen. Ja etsimme lähes koko päivän ajan aarretta. Ja mikä hellyttävintä kaikki tämä tiivistyi leirimme pienimpään jäseneen, pehmopossuun nimeltä Posander. (Itseoikeutetusti hän on täällä myös tänään läsnä ja istuu täällä saarnatuolin reunalla.) Tämä possu nimittäin katosi ihmeellisellä tavalla, 10 minuutin aikavälillä, ja huoli kadonneesta possusta kasvoi päivän aikana. Possusta tehtiin katoamisilmoitus, mietinnän jälkeen tutkittiin huoneita ja kun possu vihdoin löytyi tuli suunnaton huojennus, johon sekoittui myös suurta hämmennystä. Posander oli turvassa, enkelin suojassa taivaassa. Pääsiäispäivän sanoma tuli yllättävällä tavalla yhdessä koetusti todeksi. Ilo ja hämmennys kasvoi iltaohjelmassa, kun kaikki palaset loksahtivat paikoilleen.

Tässä yhteisessä etsinnässä, aarteen tai siis possun löytämisessä me elimme yhdessä todeksi monia kristinuskon teemoja ja mikä tärkeintä se myös muutti suhtautumista tuohon leirijäseneen ja muutti suhtautumista toisiimme. Posander sai tämän jälkeen monta huolehtijaa ja turvan antajaa. Muutos oli nähtävissä koko ryhmässä, jotakin yhteistä, äärettömän arvokasta oli meidän keskuudessa. Ja ei, se ei ollut siis vain tuo possu, vaan se oli se yhteys, joka ryhmässä oli tullut näkyväksi ja kertooi myös Jumalan toimintatavoista.

Samaan tapaan sanoma Jumalan valtakunnasta on niin suuri, että se vaikuttaa ihmiseen. Evankeliumissa mies ymmärsi, että pellosta löytynyt aarre oli niin merkittävä, että kaikki muu sen rinnalla oli arvotonta. Sanoma Jumalan valtakunnasta ja sanoma armosta on siis jotakin niin mullistavaa, että se vaikuttaa elämää muuttaen.

Tämä vertaus ei tarkoita kuitenkaan sitä, että teidän nuorten tulisi antaa kaikki tänään lahjaksi saamanne rahat pois, mutta toivon, että käytätte niitä viisaasti ja vastuullisesti sekä toivon, että rippikoulu on antanut teille varmuutta siihen, että elämän perustassa on kyse jostakin ihan muusta kuin siitä mitä raha ja yltiöpäiväinen minä-keskeisyys tuo elämään.

Itse asiassa teillä konfirmoitavilla nuorilla on yksi erittäin hyvä ja helppo tapa pitää mielessä se missä on elämän suurin aarre, sillä teillä on olemassa omat rukoushelmet. Leirillä vietimme joka päivä helmihetkeä, joissa nämä helmet tulivat tutummaksi. Nämä rukoushelmet pitävät sisällään aarteen keskeiset asiat. Kaikki on siis lähtöisin Jumalasta, josta muistuttaa tuo suurin kultainen helmi. Pienen hiljaisuuden ja levon päässä Jumala -helmestä on minä -helmi sekä kasteen helmi. Jokainen ihminen on Jumalan kuva ja sen vuoksi niin äärettömän arvokas ja ainutlaatuinen ja kasteen kautta olemme päässeet Jumalan omiksi. Rukoushelmistä löytyvät omat helmensä myös autiomaan kokemuksiin kuin kaipaus pyhään huolettomuuteen. Todeksi tulevat niin rakkaus kuin kärsimys ja kuolema, jota seuraa kuitenkin ylösnousemus ja toivo. Näissä rukoushelmissä on sisällä koko tuo Jumalan valtakunnan sanoma. Sen sanoman kuuleminen ja ymmärtäminen on joka kerta uusi mahdollisuus ja turva. Näiden helmien parissa on viipyiltävä ja ihmeteltävä, pidettävä niitä kädessä ja kannettava niitä mielessä sekä elää niitä todeksi.

Tuossa evankeliumitekstissä kerrottiin myös kauppiaasta, joka etsi kauniita helmiä työkseen ja kun hän löysi kallisravoisen helmen, hän yllättyi sen kauneudesta ja merkittävyydestä ja luopui kaikesta mitä hän silloin omisti.

Me kristityt saamme olla iloisia ja häkeltyneitä siitä, että meille on annettu niin suuri sanoma ja pelastus, joka murtaa elämän ja kuoleman rajan. Jumalan valtakunnan sanoma on aarre, joka pysyy turvana kaikissa elämänvaiheissa ja antaa turvaa etenkin silloin kun kaikki toivo tuntuu jo menetetyltä. Se tuntuu niin käsittämättömältä, että siihen on tartuttava.

Lopuksi on todettava, että tässä evankeliumissa nousee esille myös ilo. Tuo ilo ja nauru on asia, mikä yhdistää ihmisiä syvästi ja samalla tavoin yhdistää myös kyyneleet. Rakkaat nuoret, yhteiseen rippikouluunne on mahtunut paljon hymyä, kikatusta kuin myös monenlaista (ja monentasoista) huumoria, mutta myös kyyneleitä olemme vuodattaneet. Yhdessä on ollut turvallista olla ja tuo yhteys kertoo minulle Jumalan toiminnasta, joka kehottaa meitä iloitsemaan, mutta myös kantamaan vastuutamme tässä maailmassa omalla paikallamme. Jumalan armoon luottaen on hyvä elää elämäänsä.

Juuri ennen konfirmaatiota

Konfirmaatiopäivän aamu alkoi valokuvauksella. Jokaisesta otettiin yksittäiskuva, jonka jälkeen koko ryhmä pääsi poseeraamaan yhdessä. Myös isosista ja vetäjistä otettiin oma kuvansa.
Kuvausten jälkeen piipahdettiin kirkkosalissa tekemässä pikaharjoitus. Vetäjät ja isosetkin löysivät heille tarkoitetut paikat.
Alttarilta nousemista harjoiteltiin vielä alba päällä ettei kukaan kompastuisi helmoihinsa.

Valmistautuminen konfirmaatioon

"Terveisiä Korson kirkosta! Täällä mietiskelen konfirmaatioon liittyviä asioita, joita kaupunkipäivänä kävimme lävitse. Tuo risti johdattaa kulkueen kirkkosaliin. Luulen, että aika monen nuoren vatsassa tuntuu silloin pientä jännitystä, kun saavumme kirkkoon ja akikki ihmiset ottavat meidät vastaan seisoen. Toivottavasti nälän tunne ei silloin vaivaa ketään, sillä muuten on näillä helteillä pyörtyminen lähellä. Jokaiselle löytyy oma istumapaikka ja haasteellista on varmasti se, että koko ryhmän pitäisi istua aina samaan aikaan. Sanna-pappi lupasi onneksi antaa käsimerkkejä ja ohjeita. Tähän alttarin äärelle tullaan kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla lausutaan uskontunnustus (toivottavasti vielä muistan sen) ja tapahtuu konfirmointi eli vahvistaminen, toisella kerralla pitää puolestaan muistaa ottaa ehtoollispikari mukaan. Ensin leipä ja sitten viini, siis Kristuksen ruumis ja veri. Ja ehtoollispöydästä lähtiessä kiitän tekemällä sen ristinmerkin... "




"Jaahas, tätä kappaletta en taida osata, siis ainakaan vielä.... Konfirmaatiossa laulamme useita virsiä. Alkuvisri 548 tuli leirillä tutuksi lähes joka päivä ja myös kiitosvirsi 135 on jo koulusta tuttu. Lisäksi laulamme kuulema yhdessä virret 511, 513 ja 571:1-4. Laulaminen on ihan mukavaa, vaikka aina suusta lähtevä ääni ei menisi ihan kohdalleen..."



"Hups, nyt on possu pinteessä! No, taidankin jäädä tänne odottelemaan konfirmaatiota. Täältä kolehtihaavista voin sitten sanoa kaikille "kiitos", jotka lahjoittavat rahaa nuorten valitsemaan kolehtikohteeseen eli kehitysvammaistyölle. "



Holma 3 ryhmän konfirmaatio on la 2.7 klo 11.00 Korson kirkossa.
(Nuoret saapuvat paikalle jo klo 9.00.)

Kotona jälleen

Vuorokausi on kulunut siitä, kun olen palannut leiriltä kotiin. Kirkolla purin hieman leiritavaroita ja kuulin työtovereideni kuulumisia. Omassa kodissani sain lapsilta ja mieheltä lämpimät halaukset. Tuntui mukavalta tulla kotiin, vaikka ajatukset olivat vielä täysin kiinni leiriviikossa ja etenkin rippikoululaisissa.

Illan aikan kertoilin kotona joitakin leirin sattumuksia liittyen Posanderiin tai oppitunneilla esiin nousseisiin asioihin. Kuitenkin tuntuu, että noilla sanoilla pystyy välittämään vain pienen pienen murto-osan siitä, mitä nuo erinäiset tapahtumat oikeasti ovat merkinneet ja miten monenlaisia tasoja ne pitävät sisällään. Näin se on aina. Leirikokemus on jokaiselle omanlainen, mutta aivan varmasti vahva ja sitä on vaikea pukea muille sanoiksi. Tämän vuoksi olen iloinen tästä blogista, jota yhdessä olemme leirin aikana tehneet. Ehkä näiltä sivuilta pääsee enemmän kiinni leirin tunnelmiin, vaikka tiedänkin, että kaikki sen jutut eivät lukijoille aukene, mutta ne kertokoot leirin omasta erityisestä yhteydestä.

Haluan vielä tässä kiittää jokaista teitä, jotka tähän rippikouluryhmään kuulutte. Kiitos Teille upeille rippikoululaisille ja kiitos taitaville ja monipuolisille isosille! Suuri kiitos Maijalle, joka kantoi vastuuta päivällä ja yöllä. Lämpimät kiitokset ohjaajatovereilleni Levikselle ja Terholle. Meistä tuli hyvä tiimi. Extra-kiitos Hessulle, joka oon luonut tämän blogin ja antanut teknistä tukea.

Kaikkivaltaista Jumalaa kiitän Hänen läsnäolostaan ja armostaan!

Tämän blogin seinällä on kaikilla lukijoilla mahdollisuus kirjoittaa terveisiä ja kommentteja leiriin liittyen.

Terkuin, Sanna -pappi

p.s Keskiviikkona 22.6 on siis kaupunkipäivä kirkolla klo 10-15. Isoset saapuvat paikalle jo 9.30. Ota mukaan evästä tai eväsrahaa.

Mikkelinpäivän nukkepöytä

Perjantaina palautettiin kokeita henkilökohtaisesti ja vietettiin Mikkelinpäivän jumista. Nukkepöydän pohjana käytettiin tekstiä Jeesus siunaa lapsia.

Yön ihmeitä

Ennen viimeistä iltalaulua isoset pistivät vielä tanssiksi.



Viimeisenä aamuna paljastui vielä yksi yllätys leiriläinen, joka oli nukahtanut yöllä kesken biljardin pelaamisen.



Aamusta kengät matkasivat jonoissa jo kohti ulos. Pian olisi aika jättää leirikeskus tältä erää taakse ja palata kotiin.

Iltahartaus

Jokainen ilta päättyi leirillä isosen pitämään iltahartauteen. Viimeisenä iltana Mirka puhui yhteyden säilymisestä ja jäähyväisistä.



Viimeisenä iltana jokainen leirillä ollut sai sanoa ajatuksiansa leiristä. Kyyneleet olivat herkässä lähes jokaisella.


Sanna -papin sanoin: "Suuri kiitos, jokaiselle Teistä, jotka olette tehneet leiriviikosta ainutlaatuisen tunnelmaltaan ja huumoriltaan. Muistakaa, että jokainen on Jumalan luoma ihme ja Jumalan lupaukset koskevat jokaista teitä."

Viimeisen illan iltaohjelmaa

Hääjuhlinnan jälkeen alkoi viimeisen illan iltaphjelma, jossa yhteislaulun ja sektesien lisäksi oli jo tuttuun tapaan erilaisia leikkejä. Hääteemaan liittyen vinkkailtiin silmää ja yritettiin saada itselleen pari.


Kesäteatterilaiset saivat viimein potkut, kun mikään ei ollut ohjaajan mieleen. Onneksi uusien näyttelijöiden rekrytointi onnistui helposti ja saimme lopuksi nähdä loistokkaan esityksen.

Leirihäät: hääjuhla

Hääjuhlassa pidettiin tuoreelle avioparille useita puheita. Tässä on vuorossa Tallinasta juhliin saapuneet ystävät. Sulhasen entinen naapuri (aikamiespoika) piti myös hienon puheen sekä nautti juhlista täysin siumauksin. Kukaan ei voinut olla huomaamatta tuota miestä. Tosin jukiseen kuvaan häntä ei nyt saatu.



Hääparin tanssittua häävalsiin pääsi koko juhlaväki tanssimaan ensin valssia ja sitten vapaampaankin tyyliin.



Hääkakusta leikattiin runsaat palaset.


Naimattomat naiset kisailivat hääkimpusta. Kimpun nappasi lopulta kaaso. Seuraavia häitä siis odotellaan. Ehkä niitä vietetään ensi kesänä.

Leirihäät: vihkiminen

Juhlaväki saatteli morsiusparia ja aavisteli tulevan juhlan ohjelmaa.



Tuore aviopari lähti juhlapaikalle traktorin kyydissä.



Vihkiminen oli ensimmäinen kirkollinen toimitus vastavihitylle papille ja myös häntä tilanne hieman jännitti.



Tästä alkoi vihkiminen: morsian Satu Sievänen ja sulhanen Jussi Ryynänen kulkivat alttarille.

Isonen maalitauluna

Viimeisenä olympialaisissa kisailtiin käyttäen vesi-ilmapalloja. Laji oli mukana isosten omasta pyynnöstä. Pisteitä sai eri määrän riippuen siitä hajosiko ilma-pallo osuessaan isoseen tai tauluun. Osuman odottelu sai isoselle ylimääräisiä sydämenlyöntejä ja osa katsojista tunsi suurta myötäelämistä maalitauluna olemisesta. Olikohan väkijoukolla hieman samat tuntemukset silloin kun he katselivat Jeesuksen ristiinnaulitsemista?

Välillä päivät tuntui olevan aikamoista säntäilyä, mutta varsinainen säpinä syntyi The Pelin merkeissä, jossa ryhmät pääsivät kertaamaan opittuja asioita ennen koetta. Ja samalla opittiin myös uuttakin esim. ohjaajien syntymäkaupungit.







Muutama turistikin oli joukossa mukana ja saivat tutustua Raamattuun useamman kerran.

Leiriruokaa

Jokaisena päivänä kävimme viisi kertaa ruokalassa eli männistössä syömässä. Aamupala, lounas, päiväjuoma, päivällinen ja iltapala. Nälkää ei juuri ehtinyt tuntea.

Helluntai

Torstain tapahtumia

Eilen tankkasimme pizzaa Rappakaljaa varten. Tässä olympia lajissa voittajiksi selvisivät Zankarit ja Me laiskat laiskottelivat, ja siksi hävisivät.

Tämän jälkeen osa porukasta meni ulos sateeseen pelaamaan jalkapalloa ja sen jälkeen saunaan. Vain harvat uskaltautuivat kylmään veteen, mutta muutama rohkea löytyi.

Iltapalan jälkeisessä iltaohjelmassa tapahtui ihme ja isoset puhuivat kielillä Ellut-sketsissä. Leiriläiset tunnustivat rakkautta toisilleen pokanpitoleikissä.

Päivän aikana kirjoitettiin kirjeitä salaisille ystäville ja vähän muillekin. Postimies Posander kiersi paljastamassa kuka kirjoitti kenellekin. Roopen iltahartauden jälkeen oli helppo nukahtaa.

Seuraavana aamuna heräsimme Francescon hellään hevimusiikkiin.

Aamusessiossa opimme sakramenteista ja sen jälkeen oli olympialaiset, jossa ”ristiinnaulitsimme” isoset tikkatauluun, ja heitimme heitä vesi-ilmapalloilla. Voittajia ei ole vielä julkaistu. Harmi, ettei oma isosemme (pyhä) Heidi kastunut paljoakaan.

Jumiksen jälkeen ryhmiksissä perustimme omat seurakunnat ja teimme niistä julisteet.

Ennen iltapäivän sessiota osa pojista sai meikkiä naamaansa ja pojatkin pääsivät tekemään sotamaalauksia tytöille.

Ohjaajat keksivät ”hauskan” pelin, jossa ryhmät ryntäilivät etsimässä numerokortteja joissa oli tehtäviä. Valitettavasti yksi isonen, Paula, loukkasi jalkansa pelin temmellyksessä.

Tämän jälkeen Terho pyysi meitä kirjoittamaan nettipäiväkirjaa.

Kirjureina olivat Heidin Smurffit

(Ja onneksi huomenna koittaa kotiinlähtö, sillä Vernerin kitarasoolo seuraa minua jo yölläkin. Terveisin, Terho)

Seinä

Lähetä terveiset riparilaiselle Seinän kautta!

Konfirmaatio lähestyy - Lue sanasto

Konfirmaatioon liittyvää sanastoa

Alba, valkoinen puku, kuvaa samaa kuin kastepuku, Kristuksen hyvyyttä ja puhtautta. Muistuttaa kasteen armosta.

Apostolinen siunaus, varhaisten kristittyjen käyttämä siunaus ”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi.”

Esirukous, seurakunnan yhteinen rukous yhteisten asioiden puolesta. Konfirmaatiossa esirukous vahvistaa nuoren uskoa ja hänen yhteyttään seurakuntaan. Esirukouksessa rukoillaan myös tärkeiden yhteisten asioiden puolesta. Esirukousaiheita voidaan kerätä nuorilta rippikoulussa valmiiksi konfirmaatiojumalanpalvelusta varten.

Kehotus/kysymys, vastatessaan kysymykseen nuori ilmaisee tahtonsa tukeutua elämässään seurakunnan yhteiseen uskoon.

Kolehti, kerätään uhrivirren aikana, kohteena yleensä vähäosaiset lähimmäiset. Kirkkohallitus määrittää viralliset avustuskohteet vuosittain. Kolehti voidaan siunata ja sen puolesta voidaan rukoilla.

Ristinmerkki, siunauksen saatuaan konfirmoitu voi lausua aamenen ja tehdä ristinmerkin. Ristinmerkki tehdään viemällä käsi otsasta sydämen kohdalle ja vasemmalta olkapäältä oikealle. Se on rukous, jossa tunnustaudutaan kolmiyhteiseen Jumalaan ja pyydetään Jumalalta siunausta.

Siunaus, merkki Jumalan huolenpidosta ja rakkaudesta elämän keskellä. Jumala lupaa olla läsnä elämässä, sen kaikissa vaiheissa.

lähde evl.fi

hh

Saunareissulta

Holman alueella taitaa asustaa oma jättiläskaniini?



Keskiviikkona oli saunomismahdollisuus. Osa uskaltautui uimaan, toisille puolestaan riitti laiturilla seisominen vesisateessa.

Rippikoulussa opetetaan, että Jeesus on Pelastaja, mutta myös pelasturengas toimii tärkeissä pelastustehtävissä veteen liittyen.


Sadekuurot kuuluivat keskiviikkoon, mutta torstaiksi on ennustettu hieman lämpimämpää ja kuivempaa ilmaa.

Päivän mysteeri: Posander

Aamusta Posander katosi leirirakennuksen edestä hyvin erikoisella tavalla. Katoaminen tapahtui klo 7.47-8.05. Huoli possusta koski koko leiriä, mutta erityisen huolestuneita olivat tietyt pojat sekä ohjaajat. Monien etsintöjen jälkeen Posander löytyi eräästä huoneesta, vaatekaapista. Siellä taivaallisissa oloissa, enkelin varjeluksessa pinkki possu oli hyvin tyytyväisenä.





Hämmästyneet, hämmentyneet, mutta iloiset possun löytäjät. Toki vielä jäi monta kysymystä avoimeksi. Miten aamusta ulos joutunut possu olikin päätynyt löytöpaikkaan? Kuka tai ketkä ovat syyllisiä?


Iltaohjelmassa salaisuus paljastui. Monien yllätykseksi kaiken takaa paljastuikin Sanna -pappi. Tapaus Posander oli ratkennut ja tuohon tapaukseen sisältyi yhteisöllistä huumoria. Kiitos ja anteeksi :)