Konfirmaatio

Sannan saarna konfirmaatiossa

Matt. 13: 44-46

Jeesus sanoi:
"Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.
Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen."

Muistatko etsineesi koskaan aarretta? Luulen, että moni meistä on tehnyt niin. Ehkä lapsena on leikeissä ollut mukana aarrekartta, johon aarteen paikka on merkitty rastilla. Tai ehkäpä sateenkaaren näkeminen taivaalla on laittanut sinut etsimään sateenkaaren päätä, jossa aarteen sanotaan sijaitsevan. Tietynlaista aarteen etsimistä tai äkkirikastumisen toivoa on myös lottoaminen ja ehkäpä täytät lottorivin ainakin silloin kun jaossa on suurenmoinen jättipotti. Rahallinen aarre houkuttaa ja tiedän, että tänäänkin monen nuoren toiveissa olevan rahaa, jota voisi sitten käyttää omiin hankintoihin.

Minä väitän, että elämässä on paljon suurempia aarteita kuin raha tai rahalla ostettavissa olevat asiat. Ja tuohon suurimmasta suurimman aarteen etsintään liittyy juuri rippikoulu. Rippikoulu on opetusta kristillisen uskon perusasioista. Aikaa jolloin on mahdollisuus ja oikeus kuulla sekä miettiä ihmisen elämään ja Jumalaan liittyviä asioita. Tuota aarretta on lähestytty monella eri tavoilla näidenkin nuorten kanssa. On pohdittu Raamatun punaista lankaa ja mietitty ihmisen syvintä olemusta. On puhuttu siitä miksi maailmassa on erilaista kärsimystä ja jätetty omia taakkoja kivien muodossa ristin juurelle. On luettu ja esitetty Jeesuksen viimeisiä elämänvaiheita ja ristinkuoleman jälkeen hämmästytty pääsiäisen ilosanomasta. On rakennettu nukkepöytiä kuvittamaan juhlapyhien tapahtumia. Ja kaikki aiheet olemme yhdessä jakaneet leirielämää viettäen (ajoittain riehakkaasti leikkien ja toisinaan taas hiljaa piirissä istuen). Ja tuon kaiken keskellä olemme tutustuneet itseemme, toisiimme ja Jumalaan.

Kristinuskon merkittävin aarre, tärkein asia, liittyy armoon, Jumalan armoon eli siihen ansaitsemattomaan rakkauteen, josta me kaikki olemme päässeet osalliseksi Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Tuo sanoma on ollut meidänkin rippikoulussa paljon esillä ihan tarkoituksella, mutta tämä tärkein sanoma, johon liittyy suuri ihmetys tuli todeksi myös sattumuksien kautta.

Eräänä leiripäivänä me nimittäin olimme ihmeen äärellä jo aamusta alkaen. Ja etsimme lähes koko päivän ajan aarretta. Ja mikä hellyttävintä kaikki tämä tiivistyi leirimme pienimpään jäseneen, pehmopossuun nimeltä Posander. (Itseoikeutetusti hän on täällä myös tänään läsnä ja istuu täällä saarnatuolin reunalla.) Tämä possu nimittäin katosi ihmeellisellä tavalla, 10 minuutin aikavälillä, ja huoli kadonneesta possusta kasvoi päivän aikana. Possusta tehtiin katoamisilmoitus, mietinnän jälkeen tutkittiin huoneita ja kun possu vihdoin löytyi tuli suunnaton huojennus, johon sekoittui myös suurta hämmennystä. Posander oli turvassa, enkelin suojassa taivaassa. Pääsiäispäivän sanoma tuli yllättävällä tavalla yhdessä koetusti todeksi. Ilo ja hämmennys kasvoi iltaohjelmassa, kun kaikki palaset loksahtivat paikoilleen.

Tässä yhteisessä etsinnässä, aarteen tai siis possun löytämisessä me elimme yhdessä todeksi monia kristinuskon teemoja ja mikä tärkeintä se myös muutti suhtautumista tuohon leirijäseneen ja muutti suhtautumista toisiimme. Posander sai tämän jälkeen monta huolehtijaa ja turvan antajaa. Muutos oli nähtävissä koko ryhmässä, jotakin yhteistä, äärettömän arvokasta oli meidän keskuudessa. Ja ei, se ei ollut siis vain tuo possu, vaan se oli se yhteys, joka ryhmässä oli tullut näkyväksi ja kertooi myös Jumalan toimintatavoista.

Samaan tapaan sanoma Jumalan valtakunnasta on niin suuri, että se vaikuttaa ihmiseen. Evankeliumissa mies ymmärsi, että pellosta löytynyt aarre oli niin merkittävä, että kaikki muu sen rinnalla oli arvotonta. Sanoma Jumalan valtakunnasta ja sanoma armosta on siis jotakin niin mullistavaa, että se vaikuttaa elämää muuttaen.

Tämä vertaus ei tarkoita kuitenkaan sitä, että teidän nuorten tulisi antaa kaikki tänään lahjaksi saamanne rahat pois, mutta toivon, että käytätte niitä viisaasti ja vastuullisesti sekä toivon, että rippikoulu on antanut teille varmuutta siihen, että elämän perustassa on kyse jostakin ihan muusta kuin siitä mitä raha ja yltiöpäiväinen minä-keskeisyys tuo elämään.

Itse asiassa teillä konfirmoitavilla nuorilla on yksi erittäin hyvä ja helppo tapa pitää mielessä se missä on elämän suurin aarre, sillä teillä on olemassa omat rukoushelmet. Leirillä vietimme joka päivä helmihetkeä, joissa nämä helmet tulivat tutummaksi. Nämä rukoushelmet pitävät sisällään aarteen keskeiset asiat. Kaikki on siis lähtöisin Jumalasta, josta muistuttaa tuo suurin kultainen helmi. Pienen hiljaisuuden ja levon päässä Jumala -helmestä on minä -helmi sekä kasteen helmi. Jokainen ihminen on Jumalan kuva ja sen vuoksi niin äärettömän arvokas ja ainutlaatuinen ja kasteen kautta olemme päässeet Jumalan omiksi. Rukoushelmistä löytyvät omat helmensä myös autiomaan kokemuksiin kuin kaipaus pyhään huolettomuuteen. Todeksi tulevat niin rakkaus kuin kärsimys ja kuolema, jota seuraa kuitenkin ylösnousemus ja toivo. Näissä rukoushelmissä on sisällä koko tuo Jumalan valtakunnan sanoma. Sen sanoman kuuleminen ja ymmärtäminen on joka kerta uusi mahdollisuus ja turva. Näiden helmien parissa on viipyiltävä ja ihmeteltävä, pidettävä niitä kädessä ja kannettava niitä mielessä sekä elää niitä todeksi.

Tuossa evankeliumitekstissä kerrottiin myös kauppiaasta, joka etsi kauniita helmiä työkseen ja kun hän löysi kallisravoisen helmen, hän yllättyi sen kauneudesta ja merkittävyydestä ja luopui kaikesta mitä hän silloin omisti.

Me kristityt saamme olla iloisia ja häkeltyneitä siitä, että meille on annettu niin suuri sanoma ja pelastus, joka murtaa elämän ja kuoleman rajan. Jumalan valtakunnan sanoma on aarre, joka pysyy turvana kaikissa elämänvaiheissa ja antaa turvaa etenkin silloin kun kaikki toivo tuntuu jo menetetyltä. Se tuntuu niin käsittämättömältä, että siihen on tartuttava.

Lopuksi on todettava, että tässä evankeliumissa nousee esille myös ilo. Tuo ilo ja nauru on asia, mikä yhdistää ihmisiä syvästi ja samalla tavoin yhdistää myös kyyneleet. Rakkaat nuoret, yhteiseen rippikouluunne on mahtunut paljon hymyä, kikatusta kuin myös monenlaista (ja monentasoista) huumoria, mutta myös kyyneleitä olemme vuodattaneet. Yhdessä on ollut turvallista olla ja tuo yhteys kertoo minulle Jumalan toiminnasta, joka kehottaa meitä iloitsemaan, mutta myös kantamaan vastuutamme tässä maailmassa omalla paikallamme. Jumalan armoon luottaen on hyvä elää elämäänsä.

Juuri ennen konfirmaatiota

Konfirmaatiopäivän aamu alkoi valokuvauksella. Jokaisesta otettiin yksittäiskuva, jonka jälkeen koko ryhmä pääsi poseeraamaan yhdessä. Myös isosista ja vetäjistä otettiin oma kuvansa.
Kuvausten jälkeen piipahdettiin kirkkosalissa tekemässä pikaharjoitus. Vetäjät ja isosetkin löysivät heille tarkoitetut paikat.
Alttarilta nousemista harjoiteltiin vielä alba päällä ettei kukaan kompastuisi helmoihinsa.